Antti Häkkänen

Kuntauudistuksen marssijärjestys on muutettava ja vaihtoehtoja lisättävä

 

Suomi kohtaa seuraavina vuosikymmeninä väestörakenteesta johtuvan valtavan haasteen.  Väestö ikääntyy ja palvelutarve kasvaa samaan aikaan kun työikäisten määrä vähenee. Tilannetta vaikeuttaa palvelutuotannon tehottomuus. Vuosien 2000-2008 välisenä aikana kuntasektorin palvelutuotannon kokonaistuottavuus laski 11 %. Julkista palvelutuotantoa pitäisi saada merkittävästi tehokkaammaksi.

Tämä on myös sukupolvien välinen oikeudenmukaisuuskysymys. Jos palvelutuotantoa ei saada tehokkaammaksi, niin palvelujen karsimisen lisäksi nuoren sukupolven verotaakka nousee sietämättömälle tasolle. Tämä voi johtaa koko kansantalouden hiipumiseen. Julkisen sektorin remontoinnissa on nyt onnistuttava ja siinä on kiinnitettävä huomio oikeisiin kohtiin.

Tämän vaikean asetelman tunnustavat kaikki vakavasti otettavat poliittiset tahot Suomessa. Julkisen palvelutuotannon uudistamista ei taida vastustaa enää yksikään poliittinen toimija. Erimielisyyttä vallitsee niistä keinoista, joilla palvelutuotantoa pyritään tehostamaan. Olisi toivottavaa, että yksikään suomalainen ei hyväksy nyt eikä tulevaisuudessa uudistuksia pelkästään sen takia, että tarvitaan uudistuksia. Vaan sen takia, että uudistuksesta on hyötyä.

Hallituksen ajaman mallin keskeisenä linjana on ensin suurentaa kuntakokoa merkittävästi. Suurempaan kuntakokoon siirtymistä perustellaan väestörakenteen aiheuttamalla uudistumistarpeella. Tämä huoltosuhteen heikkeneminen ei kuitenkaan toimi nyt esitetyn uudistuksen perusteluna. Perusteluksi pitäisi pystyä osoittamaan, että esitetystä mallista olisi tutkitusti saatavissa todellista hyötyä. Varsinaiset taloudelliset hyödyt hallitusohjelman mukaiselta uudistusmallilta ovat kuitenkin jääneet arvailujen varaan.

Erityisen vaarallista on kaavamaisesti luoda palvelutuotannon osalta monopoliasemaan pääseviä suurkuntia, joiden sisällä asukkaalla ei ole valinnanvaraa. Suurkunnissa verorahojen valvonta karkaa yhä kauemmas yksittäisestä veronmaksajasta ja löysä julkinen raha saa enemmän jalansijaa. Suurkuntamalli lisää sitä vaaraa, että kunnallisten yksiköiden monopoliasema palvelutuotannossa vain vahvistuu ja koko julkisen sektorin ongelmat vain pahentuvat.

Nyt pitäisi kyetä vapaan keskustelun ja tutkimuksiin nojaavien argumenttien kautta löytämään parhaat tavat tehostaa julkista palvelutuotantoa ja sitä kautta turvaamaan edes kohtuulliset hyvinvointipalvelut tuleville vuosikymmenille. Tutkimukset osoittavat, että kunnan koko ei määrittele sitä kuinka tehokkaasti palvelut voidaan tuottaa. Pieni tai suuri kunta voi olla tehokas tai tehoton riippuen siitä kuinka se järjestää palvelutuotannon. Päähuomio on kiinnitettävä palvelujen tuottamista tehostaviin toimenpiteisiin, kuten esimerkiksi kilpailun edistämiseen palvelutuottajien välillä, kannustinloukkujen poistamiseen ja sääntelyn purkamiseen. Esimerkiksi palvelusetelien kautta kuntalaisten valinnanvapaus lisääntyisi.

Nyt on menty kuntayksiköiden hallinnolliset rajat edellä, vaikka oikea järjestys olisi ensin miettiä mitä tehtäviä kunnilla pitäisi olla ja mikä olisi sopiva kuntakoko millekin tehtävälle. Koko käsitys kunnan ideasta, perusolemuksesta, vaatisi kirkastamista. Perusteellinen keskustelu pitäisi käydä siitä mikä yleensä edes on kuntakentän rooli tulevaisuuden yhteiskunnassa. Kuinka paljon vastuuta on ihmisellä ja perheillä itsellään ja kuinka paljon nojaamme julkiseen valtaan. Tämä keskustelu on käytävä ja sen takia kuntauudistuksen marssijärjestystä tulee muuttaa.

Ensiksi tulee arvioida Suomen väestörakenteen ja talouden kehityksen tuoman paineen kehyksessä se, kuinka paljon julkisella sektorilla voi ylipäätään olla tehtäviä tulevaisuudessa. Etuuksien ja tehtävien karsimiseen on tarvittaessa oltava valmiutta ja selkärankaa, jos jo nyt näyttää siltä että tehokkuuden merkittävä kasvattaminen ei onnistu. Tämä on välttämätöntä kansantalouden kestävyyden ja velkaantumisen taittamisen kannalta. Nyt tätä keskustelua ei ole uskallettu käydä, vaan todellisten ratkaisujen sijasta on huomio kiinnitetty toisarvoisiin välillisiin keinoihin. On varmaa, että jokaisen suomalaisen on tulevaisuudessa kannettava suurempi vastuu sekä omastaan että lähimpiensä hyvinvoinnista. Tämä pitäisi sanoa jokaisessa puolueessa ääneen. Nyt tarvitaan suoraselkäistä ja vastuullista johtamista, jotta muutos voisi tapahtua hallitusti ja mahdollisimman vähin vahingoin.

Toiseksi, verorahoitteisen julkisen sektorin hoidettavaksi otettujen tehtävien kanssa on jokaisen tehtävän kohdalla analysoitava tutkimuksiin perustuen sopivan kokoinen hallinnon taso organisoimaan tämä tehtävä. Tässä pitäisi ottaa mallia muualta Euroopasta. Esimerkiksi osassa pohjoismaita on ymmärretty, että optimaalinen järjestämistaho eroaa merkittävästi vaikkapa perusopetuksessa ja erikoissairaanhoidossa. Suomessa hallitus yrittää tunkea kaikki kuntasektorin palvelut saman peruskunnan sisään ja tarjoaa vaihtoehdotonta kuntauudistusta. Eri hallintovaihtoehdot olisi nyt pidettävä auki, jotta löydetään jokaiselle alueelle ja palvelulle paras ratkaisu.

Hallituksen esittämä malli aiheuttaakin ongelman erityisesti terveydenhuollossa, joka luo suurimman paineen palvelua järjestävän yksikön koon kasvattamiselle. Hallituksen ajaman kuntauudistuksen keskimääräinen kuntakoko olisi noin 45 000 asukasta. Selvitysten ja kaikkien asiantuntijoiden mukaan terveydenhuolto vaatii järjestämispohjaksi vähintään 200 000, mieluiten noin 250 000, asukasta. Monilla alueilla tämä tarkoittaisi tarvetta siirtää terveydenhuolto suuralueille. Toisilla alueilla taas väestöpohja riittäisi hyvinkin. Hallituksen kaavamaisella mallilla terveydenhuolto joka tapauksessa pysyy liian pienissä yksiköissä, eikä uudistuksella saada ratkaisua kuntasektorin keskeisimpään ongelmaan. Hallitusohjelman kirjaus terveydenhuollon säilyttämisestä kunnilla – vaikka jättimäisilläkin – muodostaa siis terveydenhuollon tarkoituksenmukaisen järjestämisen osalta käytännössä matemaattisen mahdottomuuden. Tämän takia aidossa uudistamisessa pitäisikin mennä palvelut, eikä hallintorakenne edellä.

Kolmanneksi, tehtävien arvioinnin ja hallinnon tasoille uudelleenjakamisen jälkeen pitäisi ratkaista näiden tehtävien rahoitus. Valtio ja kunnat ovat yhteisvastuussa julkisten palvelujen rahoittamisesta ja palvelutarve vaihtelee eri puolilla Suomea väestön iän, sairastavuuden ja muiden tekijöiden mukaan. Ei kuntarakenne yhtäkkiä muutu vahvaksi, jos viisi heikkoa kuntaa yhdistetään, eivätkä julkisen sektorin tulot tällä lisäänny. Kuntien taloudellinen tulevaisuus on hyvin pitkälti valtion tekemien rahoitusratkaisujen varassa. Ilman vero- ja valtionosuusrahoituksen ratkaisua ei voida tehdä järkeviä arvioita kunnan talouden tulevaisuudesta.

Kuntien palvelutuotanto kaipaa nopeasti uudistamista. Tämä uudistaminen pitää kuitenkin tehdä kerralla perusteellisesti ja kunnolla. Ensiksi julkisen sektorin tehtäväkokonaisuuden arviointi, sitten eri alueiden erityispiirteet huomioon ottava tehtävien sijoittaminen sopivaan hallintotasoon terveydenhuollon ratkaisut kiireellisimpänä, sitten rahoitus ja sitten vasta arvioidaan tarve kuntien rakenteen muuttamiselle.  Kuntauudistuksen etenemisjärjestys on muutettava, jotta tässä hyvinvointivaltion ja kansantalouden kannalta elintärkeässä hankkeessa voidaan onnistua joka puolella Suomea.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Kuntauudistusta, samoin kuin monia muitakin taloudellisesti välttämättömiä hallinnonuudistuksia ei ikinä saada aikaiseksi, ellei niille ole rohkeita poliittisia tekijöitä vastatuulessakin. Asialla on myös kiire, koska siitä saatavat säästöt tulevat vasta viipeellä ja silloinkin vain jos uudistus on tehty määrätietoisesti.

Esittelytekstissäsi mainittu "Mäntyharjun kunnanhallituksen ja valtuuston jäsen" kertoo hyvin paljon siitä, mistä syystä monet hallituspuolueiden jäsenet alkavat näin kuntavaalien alla peruutella ja kierrellä aihetta kuin kissa kuumaa puuroa. Joissakin tapauksissa, kuten Siuntiossa nyt tai Ruotsinpyhtäällä 2008, tällaiset ovat johtaneet suoranaisiin farsseihin ja kuntien veronmaksajille kalliisiin sotkuihin, kuten Loviisan ylimääräisiin kunnallisvaaleihin 2009 ja Siuntion terveydenhoitopalveluiden sopimustilanteen repsahtamiseen.

Kristian Viding

Tämä on jotain sellaista, jota voisi ylpeänä kutsua "kokoomuslaiseksi ajatteluksi". Valitettavasti sellainen ajattelu on nykyiseltä puolue-eliitiltä täysin hukassa.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Kokoomuslainen blogisti tuo esiin iänkaikkisia kokoomuslaisia ajatuksia. Kuitenkin tosi on, kuten keskustapuolue sanoo, että mitään ei tarvitse eikä pidä muuttaa. kuntaliitokset ja vastaavat ovat poissuljettuja. Ainoat toimivat keinot ovat saada lisää rahaa kunnille sekä valtiolta että etelän kaupungeilta.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Kuntauudistuskeskustelussa on kaksi pikkuasiaa täysin hukassa:

1) Mitä varten, mihin tarkoitukseen, Suomessa ylipäätään on perustuslain takaama kuntalaisten (EI SIIS KUNTIEN) itsehallinto

ja

2) Millainen kunta on kustannustehokas.

Jälkimmäiseen vastaus on selvä: Sekä Kuntainliitto aikoinaan että VM on tehnyt selvityksen, jonka mukaan taloudellisesti tehokkain on noin 30 000 asukkaan kunta. Kuntatalouden tehokkuuden parantamiseksi ensimmäinen reaalinen toimi olisi siis pääkaupunkiseudun kolmen megalomaanisen kuntahirviön jakaminen 30 000 asukkaan kuntiin.

Ajatus erilaisista kunnanosabyrokratioista on idioottimainen: miksi luoda tällainen "lähidemokratiapelleilyorganisaatio", kun kuntien pitäminen kyllin pieninä ajaa saman asian, ja tehokkaammin?

Edelliseen vastaus on yhtä selvä. Kunta EI ole valtiohallinnon osa, vaan sen kanssa kilpaileva vallankäytön järjestelmä, jonka nimenomainen tarkoitus ja merkitys on vähentää keskusvallan valtaa ja tuoda vallankäyttö niille, jotka sen kohteena suorimmin ovat, kuntalaisille.

Miksi sitten suurkunnat?

Suomi sitoutui EU-jäsenyydessä koko liittovaltion yhteiskuntajärjestelmien yhdenmukaistamiseen. On selvää, että mallina ei ole Suomen kaltainen "täivaltio". Suomalaisen kunnan asema Suomessa on sama kuin vaikkapa Katalonian asema Espanjassa. 300 autonomista aluetta Suomen kokoisessa maassa on EU-byrokratialle kestämätöntä.

SIKSI kuntalaisten itsehallinnosta, autonomiasta, pitää päästä eroon.

Mitään taloudellisia etuja kuntaliitoksilla ei tähän mennessä ole tehtyjen selvitysten mukaan saavutettu, eikä ole syytä olettaa, että jatkossa tilanne olisi toinen. Mitään selvityksiä saavutettavista "eduista" ei myöskään ole julkaistu tai julkistettu.

Kokoomuksen ongelma keskustelussa onkin, ettei siellä ymmärretä yhteiskunnan perustaa: Yhteiskuta, sen enempää kunta kuin valtiokaan, EI ole liikeyritys. Kunnanjohtaja, ministeri tai kansanedustaja EI ole yritysjohtaja.

Suomen kansan ja kansantalouden etu olisikin kuntauudistus, jossa tavoitteena olisi noin 600 kuntaa.

Asian suhteesta EU-jäsenyyteen tarkemmin täällä:

http://jheyno.puheenvuoro.uusisuomi.fi/95679-kunta...

ja täällä:

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/9863...

Reijo Tossavainen

Häkkäsen kirjoituksessa on enemmän asiaa kuin Virkkusen paperipinkassa. Olisi hyvä, että Häkkäsen edustama ajattelu saisi jalansijaa laajemmaltikin Kokoomuksen ja koko hallituksen piirissä. Näin vältyttäsiin erittäin suurilta ja vaikeasti korjattavilta virheiltä.

Käyttäjän Yhteiskuntajutustelija kuva
Janne Koski

Olen samaa mieltä Tossavaisen kanssa. Häkkäsen ja Rydmanin kaltaisille persoonille olisi kyllä tilausta ja heidän ajatuksiaan pitäisi saada laajempaan julkisuuteen.

Antti ja Wille, pitäkää lippu korkealla.

Sara Virta

Mikähän se mahtaa olla se vuosiluku jolloin kaikki rahat menevät eläkkeitten yms. maksuun? Tarkkaa vuosilukua ei taida olla tiedossa. Otaksun, että ennen kuin tämä kohkattu maailmanloppu on olemme turvallisesti lehahtaneet liittovaltioksi, eikä suomenkielellä edes pohdita näitä asioita. On yhteinen dirktiivi jota kaikki noudattavat, kunhan nyt päätettäisiin ensin että ollaanko me Suomi vai ollaanko me EU? Viruessa ja venyessä kaikki mutkistuu.

Tuomo Kankkunen

Kuinka Mäntyharjun palvelutuotanto paranisi jos/kun se liittyisi Mikkelin, Juvan, Ristiinan, Hirvensalmen ja Mäntyharjun yhteiseen suurkuntaan ?

Terveydenhuollosta puhuttaessa on oltava tarkkana. Erikoissairaanhoito vaatii suuralueita mutta perusterveydenhuolto toimii parhaiten kuntakohtaisissa yksiköissä.

Helsingin yliopiston ja Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimukseen "Paljonko verovaroilla saa ?" (2005) jossa on selvitetty kuntien palvelutuotannon taloudelliseen tehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä, kannattaa tutustua.

Kaiken hurmoksenkin pyörteissä, asioita on mietittävä inhimilliseltä kannalta, vaikkapa Varkauden järkyttävien tapahtumien valossa.
On esitettävä kysymys; eikö hädänalainen ihminen saa sittenkin välttämätöntä apua paljon aikaisemmin pienemmässä kunnassa (Mäntyharju),
jossa ihmiset ja auttajat tunnetaan henkilÖkohtaisesti !

Todellisten asiantuntijoiden näkemyksiä ei pidä myöskään sivuuttaa:

http://areena.yle.fi/audio/1330776448923

http://www.kunta.tv/web/guest?fileId=75619

Nyt on todellakin laitettava jäitä hattuun.

Käyttäjän jarilarikka kuva
Jari Larikka

Jep Antti, poimin muutaman ylös nostetun kohdan joka perustelee kuntaremonti tarvetta.

1.Jos palvelutuotantoa ei saada tehokkaammaksi, niin palvelujen karsimisen lisäksi nuoren sukupolven verotaakka nousee sietämättömälle tasolle.
2.Koko käsitys kunnan ideasta, perusolemuksesta, vaatisi kirkastamista. Perusteellinen keskustelu pitäisi käydä siitä mikä yleensä edes on kuntakentän rooli tulevaisuuden yhteiskunnassa.
3.Tämä uudistaminen pitää kuitenkin tehdä kerralla perusteellisesti ja kunnolla.

Kolmas oli tärkein. Kaikki sinun tekstistä.Kiitos

Tuomo Kankkunen

Kertoisitteko Larikka, kuinka "palvelutuotantoa saadaan tehokkaammaksi"
esimerkiksi vanhustenhuollossa ?

Tai mielenterveyspotilaiden hoidossa ?

Minkämoista "perusteellista uudistamista" tarkoitatte ?

Nyt sanasta miestä !

Käyttäjän Paivi kuva
Päivi Mallila

Kuntavaalit tulossa, siksikö äänessä ?

Käyttäjän Paivi kuva
Päivi Mallila

Kuntavaalit tulossa, siksikö äänessä ?

Juhani Putkinen

Oleellisinta on pistää turhia byrokraatteja kilometritehtaalle ihan urakalla.

Kun noin 300:sta nykyisestä kunnasta jää jäljelle noin 30, niin noin 270 kunnanjohtajaa voidaan erottaa yhdistymishetkellä normaalilla noin kuukauden irtisanomisajalla "tuotannollisin ja taloudellisin syin". Vastaavasti sosiaalitoimenjohtajia, koulutoimenjohtajia, jne.

Suomessa on aivan liian paljon julkisen sektorin porukkaa verrattuna väkilukuun.

Organisaatioita pitää madaltaa - väliportaita hävittämällä.

Sillä matokuurilla ei välttämättä tulot lisäänny, mutta menot vähenee ja tuottavuus paranee.

Samalla Suomen kilpailukyky paranee, joka tuo välillisesti lisää tuottoja.

Tuomo Kankkunen

Kuinka on Putkinen ?

Minkä kokoisissa kunnissa on eniten monikerroksista byrokratiaa ?

Juhani Putkinen

Pienistä kunnista on päästävä eroon tehottomina.

Suurissa kunnissa pitää madaltaa organisaatiota poistamalla kerroksia.

Rivityöntekijää kohti on aivan liian paljon kaikenkarvaisia johtajia ja "asiantuntijoita".

Tuomo Kankkunen

Millä Putkinen mittaa kuntien tehokkuutta ?

http://www.talouselama.fi/uutiset/pieni+kunta+on+t...

Pienessa kunnassa esim. sosiaalitoimi on lähellä kuntalaista.

Siellä tunnetaan kuntalaiset ja kuntalainen tuntee virkailijat.

Heitä on paljon helpompi lähestyä kuin kasvottomassa suuryksikössä.

Tämä on tärkeää varsinkin mielenterveyden ongelmissa.

Juhani Putkinen

Pienet kunnat kaatuisivat saman tien jos valtavat tukiaiset niille lopetettaisiin. Suomella EI ole varaa niihin tukiaisiin.

Julkista sektoria on karsittava kirveellä tai moottorisahalla.

Tehokkuutta on pakko nostaa aivan oleellisesti, jotta oikeasti hoitoa tarvitsevat sairaat voivat saada hoitonsa sekä huolehtimista tarvitsevat mm. vanhukset ja lapset tulee huolehdittua. Tietenkin myös opetuksen pitää olla korkeatasoista ja kustannustehokasta.

Käyttäjän ollisaarinen kuva
Olli Saarinen

Juhani Putkisen käsitys subventioista on sikäli harhainen että menot eivät kuntaliitoksessa katoa kuin korkeintaan mahdollisen hallinnon tehostumisen verran. Kokoomuksen kuntauudistajien tulisi lähestyä asiaa paremmin perustellen koska näin suurta uudistusta ei saa huitaisten tehdä.

Helsinki joutuu "subventoimaan" Jakomäkeä Helsingin osana täydellä hinnalla. Jos Jakomäki olisi itsenäinen se saisi tulonsiirtoja mutta joutuisi luultavasti korottamaan kuntaveroa Helsingin tasosta. Kokonaisuuden kannalta ei ole tutkimatta selvä onko parempi että Jakomäki on osa Helsinkiä, itsenäinen tai vaikkapa osa Itä-Vantaata tai Koillis-Helsinkiä.

Jouko Heyno on edellä viitannut tutkimuksiin joiden mukaan 30 000 asukkaan kunta olisi tehokkain, itse muistan vuosien takaa ranskalaiselvityksen mikä päätyi lukuun 20 000.

Veronmaksajana hirvittää ajatella miten maksamme valtion, kunnan ja Kelan kassaan ja kaikki osapuolet tyrkkivät velvollisuuksia toisilleen vaikka rahoittaja on sama.

Juhani Putkinen

Olli: "menot eivät kuntaliitoksessa katoa kuin korkeintaan mahdollisen hallinnon tehostumisen verran."

Monessa tapauksessa vapautuu myös kiinteistöjä - kunnantaloja, tai ainakin turhien pomojen hulppeita huoneita muuhun käyttöön.

Sekin vähentää kuluja. Kulujen karsinta on ehdottomasti parempi tapa tasapainottaa menot ja tulot kuin nostaa veroja.

Käyttäjän heikkikolehmainen kuva
Heikki Kolehmainen

Joku poliitikan viisas on sanonut, että poliitikassa tehdään niitä asioita, jotka ovat mahdollisia eikä niitä, joita ehkä pitäisi tai niin kuin pitäisi. Lisäksi mäntyharjulaisena, pikkukunnan (6 418 asukasta) valtuutettuna et voi mitenkään todistaa, että sinulla on puhtaat jauhot pussissasi, vaikka kuinka sitä vakuuttaisit. Olet vähän "jäävi", vaikka pyyteettömyyteesi uskonkin.

Olisi myös suotavaa, että osoittaisit edes vilkaisseesi sitä palautetta, jota näissä kommenteissa kirjoituksestasi annetaan. Kunnanvaltuutettuna luulisi sinun viitsivän käydä lukijoiden kanssa vuoropuhelua, jonka olet itse pannut alulle. Samaa odotan muiltakin Puheenvuoroon kirjoittavilta Kokoomus-poliitikoilta.

Käyttäjän kalleisotalo kuva
Kalle Isotalo

Miksi pienen kunnan valtuutetulla olisi lähtökohtaisesti enemmän tai vähemmän epäpuhtaat jauhot pussissa kuin isomman kaupungin tai ministerin pussissa? Politiikassa kuuluukin olla vähän jäävi, kun edustaa joitain ihmisiä. Kyllä helsinkiläisillä tai espoolaisilla on ihan samanlaiset jääviysperusteet haluta juuri tietyn tyyppistä uudistusta kuin mäntyharjulaisilla tai joillain muilla alueilla.

Ja vaikka olisikin niin, että optimaalista uudistusta ei aina reaalimaailmassa voida tehdä, niin sellaisiin uudistuksiin ei ainakaan pidä lähteä, joissa on riski mennä ojasta allikkoon. Jos soten ratkaisu ja rahoitusjärjestelmä on miettimättä, kun tehdään rakenteet, niin on iso riski, että parin vuoden päästä huomataan olevamme vielä entistäkin syvemmällä.

Pekka Manner

Kokoomus petti suomalaiset Siuntiossa ja myi taas itsensä RKP:lle, joten uskottavuutta ei ole. Tätä pettämistä arvostelee jopa omat....Käsky tuli kaiketi Kataiselta joka jo aiemmin petti suomalaiset Dragsvik-asiassa.

http://www.lansi-uusimaa.fi/keskustelut/105171

Käyttäjän ollisaarinen kuva
Olli Saarinen

Ilahduttavaa huomata että Kokoomuksessakin löytyy älyllistä elämää. Kuntauudistuksen perusteleminen väestörakenteen muutoksen tuoman rahoitusongelman vuoksi on ollut Kataisen ja Virkkusen argumentti ilman Häkkäsen esiin tuomia näkökulmia.

Jos kuntauudistus tehdään väestörakenteen vuoksi niin silloin tosiasiallinen syy on veropohjan hankkimisessa kuntaa laajentamalla. Veropohjalla ja kunnallisilla palveluilla tai kansalaisten aidoilla yhteistyötarpeilla ei ole välttämättä mitään muuta asiallista yhteyttä kuin kuntapalvelujen järjetön rahoitusrakenne.

Kirjoitin jo 1990-luvun puolivälissä Hesariin, että on mieletöntä, että eduskunta ensin säätää palveluista ja jättää sitten palvelut paljolti rahoittamatta. Palvelut kuuluvat kuitenkin kaikille nimenomaan valtakunnallisella päätöksellä tasavertaisesti joten rahoituksenkin tulee olla valtakunnallinen. Toisin sanoen jokaista lasta ja vanhusta kohden tulee saada valtiolta rahoitus eduskunnan määräämien palvelujen hoitamiseksi.

Valtionavut ja kuntien tulontasaus tietenkin pyrkivät rahoituksen järkeistämiseen mutta ovat tasaamisessa jääneet puolitiehen. Varsin ikävää on ollut kuulla marinaa vauraiden kuntien osalta kun täytyy hoitaa toisten kuntien köyhien asioita kuten nälkävuosina, jolloin ruokittiin ensi sijassa oman kunnan köyhät, muista viis.

Itse esitin ratkaisuksi, että markka (siis nykyisin euro) olkoon paras konsultti sen jälkeen kun aidosti oikeudenmukainen valtion rahoitus on palveluille luotu. Tähän liittyy kuntaveron yleinen alentaminen ja korvaaminen väestörakenteen mukaisella valtion rahoituksella pakollisten palvelujen osalta. Jos kunta ei selviä palveluista tältä pohjalta ei se ole elinkelpoinen. Toisaalta joku Järvisuomen maalaiskunta (Mäntyharju?) voisi erikoistua vanhusten palveluihin jos pääkohtaisesti siitä saisi oikeudenmukaisen korvauksen. Moni savolaistaustainen helsinkiläinen lepuuttaisi silmiään mielellään rantapensionaatin näkymissä kotikonnuillaan kotimurteella palveltuna.

Olisikin järkevämpää, jos kunnat kilpailisivat palveluiden tuottajina kuin teollisuushallien rakentajina vaikka tämä jälkimmäinen rooli tuntuu monia kokoomuspoliitikkojakin kiinnostavan. Kansantalouden kannalta on parempi että yrityksien sijoittuminen ei riipu kunnallisista subventioista.

Oikeudenmukaisen rahoituksen määrittäminen ei ole niin vaikeaa kuin voisi uskoa, sillä lähtökohdaksi voi ottaa nykyiset keskimääräiset menot. Tällöin tuhlarit joutuvat parantamaan tuottavuutta jolloin keskimääräinen meno alenee ja kokonaistuottavuutta saadaan kohennetuksi.

Osa palveluista on järkevintä valtateiden tavoin hoitaa valtion toimesta kuten ilmeisesti terveyssektori. Sosiaalitoimessa taas paikallista asiantuntemusta ei kannata sivuuttaa ettei toimeentulotukea jaeta kaikille lomakkeentäyttäjille.

Lujaa ministerin ohjastusta tarvitaan. Kuntapäättäjät edustavat liian usein vain kunnan palveluksessa olevien asioita mm. demonisoimalla yksityiset palvelut vaikka niitä eri hyödykkeiden välityksellä päivittäin käytetään terveesti voittoa tuottavien yritysten tuottamina. Kuntaliitto on ollut omituisen voimaton mikä kuvannee kuntien intressiristiriitoja. Joku Salon kaltainen kunta on hyvinä vuosina voinut päällystää katunsa kullalla. Vanhusten ja lasten asema ei saa kuitenkaan riippua siitä onko kunnassa Nokiaa tai Nokian optioherraa ja mikä on Nokian tulos.

Toimituksen poiminnat